Elämää sillalla ja floating markets

Bangkokin Lub*d hostelli tuntuu jo melkein kodilta. Siitä on tullut meidän kiintopiste täällä Aasiassa reissatessamme. Täältä pääsee parissa minuutissa skytrainilla liikenneruuhkien yli paikkaan jos toiseenkin. Lähiympäristökin on jo tuttu ja nykyisin voi tuijotella enemmän kaduilla viliseviä ihmisiä ja kulkukoiria kuin karttoja. Läheiset ostoskeskukset (jossa muuten yksi päivä höpöttelimme hetken Anna Abreun kanssa) ja ne sadat niissä sijaitsevat ruokapaikat löytyy myös pahemmin eksymättä. Suurin ongelma on tarjonnan laajuus ja oikean putiikin löytäminen. Pienen asian toimittaminen, kuten lukon ostaminen oli useamman tunnin projekti. Mutta nyt voi lukita vaikka itsensäkin varkaiden varalta sänkyyn ;)

Läheisen sillan elämä on vilkasta. Skytrain kuljettaa päivittäin sen kautta tuhansia ihmisiä. Mutta on tässä sillassa ja sen vilinässä jotain pysyvääkin. Portaissa istuu päivästä toiseen, aamusta iltaan nainen pieni lapsi sylissään ja kerjää. Sillan alla asuva mies on myös tullut tutuksi. Muki ojentuu aina kerjäävästi ja väsymättä ohikulkijoita kohti. Saadut kolikot taitaa tosin tämän miehen osalta mennä suoraan kurkusta alas. Olutpullojen määrä on sen verran valtava, että ne ei mene enää karunkaan kodin koriste-esineinä tai pullokokoelmana. Mies jakaa sillan kolmen toverin kanssa, heitä näyttää yhdistävän sama harrastus pullojen parissa. Vain muutama askel kauempana me Saaran kanssa jaamme viihtyisän ja puhtaan hostellihuoneen kahden muun reissarin kanssa. Meitä yhdistää onnekkuus syntymisestä länsimaihin. Köyhyyden ja kodittomuuden raja kulkee vain parin kymmenen metrin päässä. Elämä ei vaan ole oikeudenmukaista eikä tasapuolista. Omaa osaansa ja sitä minne syntyä, ei voi valita. Ajatukset siirtyy pakostikin Suomeen ja lähtötouhuihin. Roudatessa kämpästäni tavaroita uuden asukkaan tieltä havahduin jälleen kerran siihen, miten paljon tavaraa omistan. Pakko oli ihmetellä ihan ääneen, mihin tätä kaikkea tarvitsee vai tarvitseeko. Palatessani en aio täyttää kaappeja uudelleen tuolla tavaramäärällä: tiedän, että joku muu tarvitsee niitä ja tulee niistä paljon onnellisemmaksi kuin minä. Omaa onnellisuuttani ei mitata tavaralla eikä materialla - onnellisuus syntyy muista, aineettomista asioista.

"Nais bääägs, bjyytiful hääts. Just for you madam. Welcome, welcome. It´s free to take a look." Veneet kolisee toisiaan vasten markkinaruuhkassa Damnoen Saduakissa, noin sadan kilometrin päästä Bangkokista. Floating markets - kelluvat markkinat ovat Thaimaan yksi kuuluisimpia nähtävyyksiä. Sadat veneet sukkuloivat sulavasti toistensa ohi kanavissa, joita risteilee tälläkin seudulla kymmeniä kilometrejä. Veneet on täytetty ääriään myöten mangoilla, ananaksilla, banaaneilla, mausteilla, hatuilla, puuesineillä, keittiötarvikkeilla, pyöränkumeilla jne.  
 

Välillä ohi lipuu kiehuva rasvakattila, jossa paistetaan kanankoipia ja sian eri osia. Tuoksu on nälkää herättävä, vaikka näkö ei ehkä niinkään. Bongattiin me ihan ihka oikea grillivenekin. Ulkonäön perusteella myynnissä ei tainut kuitenkaan olla Kabanossia tai Ukko Pekkaa. Ite päädyin täyttämään kurnivan mahan tofu-itu-nuudelikeitolla. Ja oli muuten maukasta se.

Kanavien ympärillä olevat kylät on rakennettu korkealle betoni- tai puupilareiden päälle. Monsuunisateiden aikaan veden pinta voi nousta jopa 4 metriä. Alakerta voi siis olla käytössä vain osan vuotta ellei se sitten toimi sadekautena uima-altaana. Kanavat linkittää kylät toisiinsa, maaseudun kaupunkiin ja maan mereen. Entisaikaan niitä pitkin liikkui niin tavarat kuin ihmisetkin. Tänä päivänä kanavia pitkin pääsee edelleen tuhansia kilometrejä syvälle sisämaahan, mutta nykyisin ne palvelevat enemmän vain lähiseudun asukkaita. Tavara siirtyy paikasta toiseen maanteitse kumipyörien päällä. Veneistäkin löytyy nykyaikaistumisen merkkejä - Suomen jampat tuunaavat vanhoja bemareitaan, täällä tuunaus- ja hifistelykohteina on veneet.

Vaikka tämmöinen rinkan kanssa reissaaminen on valtaosin siirtymistä koko ajan uuteen etappiin, niin rutiinejakin ehtii muodostua - päivä alkaa useimmiten lautasellisella mysliä, hedelmiä ja jugraa sekä kupillisella kahvia. Illalla ennen nukkumaan menoa blogin naputtelua ja kuvien latailua koneelle. Nyt nämä rutiinit on tältä päivää hoidettu. Huomenna ensimmäinen askel hitusen pohjoisempaan Ayutthayaan ja oikeinkin khylttyrelliä temppelikierrosta tiedossa. Täytyy ihan motivoitua siihen nähtävyyslajiin erikseen. Niitä temppeleitä kuulema riittää.