Maailman paras tervetulotoivotus

Lauantaipäivän aloituksen kruunasi brunssi, jonka valikoima oli ostoskeskuksen alakerran laajuinen. Syömisen jälkeen oli pakko hengähtää hetki ennen kuin jaksoi edes aatella päivän ohjelmaa. Keskipäivän hellettä ja viikonlopun liikenneruuhkia uhmaten kävimme pyörähtämässä Bangkokin kuuluisassa bäkkäreitten mekassa Khao San Roadilla. Tältä kadulta löytyy kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Rinkan kilokiintiö on tällä hetkellä kuitenkin käytetty, joten myyntikojut ja kaupat ohitettiin kivuttomasti.

Illalla kaupunkin valojen syttyessä hyvästelimme jälleen reissuystävämme Efin ja Aleksin, jätimme Bangkokin taakse, nousimme ilmaan ja suuntasimme Krabille. Etelä-Thaimaan hiekkarannat, turkoosinsininen vesi, auringon paiste ja mikä parasta pikkusisko odottivat. Saaran rinkkakin oli taas löytänyt tiensä meidän matkaan :)

Ilman liioittelua tai edes pienen pientä huijausta voin sanoa, että Ao Nangin rantakylässä olen saanut maailman parhaimman tervetulotoivotuksen: rakkaan Amppa-siskon luja rutistus. Hotellin aulassa meitä odotti kaksi auringon brunaamaan suomineitoa: Amppa ja hänen ystävänsä Anni. Tytöt ovat parin kuukauden ajan kolunneet Thaimaata ja Malesiaa. Tämä viikko oli buukattu meille. Parempaa reissun aloitusta ei voisi olla ja ehkä erityisesti siksikin, että tänä jouluna, kuten niin monina aikaisempina jouluina en nukkuisi siskoni huoneen lattialla, eikä me sipistäisi pikkutunneille asti tai käytäisi yöllä avaamassa salaa naapurin tädin tuomaa suklaarasiaa kuusen alta. Viikko yhteistä reissua täällä lämmössä on varmasti paras hyvitys siitä, mikä tänä jouluna jäisi väliin.

Sunnuntaipäivä kelluttiin uimapatjoilla ja annettiin D-vitaamiinivarastojen täydentyä. Illalla päästiin ihmettelemään paikallisten Full Moon -partyjä. Jos Suomessa täysikuu ulvottaa ja valvottaa jotakuta, niin Thaimaassa kelmeän pyöreää taivaankappaletta juhlistetaan kunnon menoin. Koko AoNangin kylä kerääntyi merenrantaan, kun kuu alkoi kurotella kohti taivaan kantta. Pääkatu oli suljettu liikenteeltä ja mopojen sijaan sitä koristivat toinen toistaan upeammat kukkalaitteet, jotka yöllä laskettiin mereen aaltojen kuljetettavaksi.

 

Photo by Ame

Illan juhlallisuudet aloitti paraati, jonka jälkeen monenmoisia ja luultavasti ainakin paikallisten makuun maistuvia esityksiä jatkui pitkälle yöhön. Väkeä riitti ja siinä tungoksessa me onnistuttiin eksymään esityslavan takahuoneeseenkin. Valokeilat saatteli esiintyjiä pois lavalta ja me siinä häikäistyneenä paistateltiin parrasvaloissa starojen kanssa.

Monsuunisateet pitäisi olla tältä erää jo ohi, mutta illan ohjelmasta paikkansa raivasi itselleen myös kunnon ukkoskuuro. Niimpä sateen ropistessa ja salamoiden räiskyessä laskimme oman kukkalaitteemme mereen ja seurasimme, kuinka se aaltojen mukana keikkui kohti ulappaa pieni kynttilä lepattaen. Paikallisen uskomuksen mukaan tämä tietää pitkää ikää. Jos Kaivarinrannassa näkyy joku päivä semmoinen söpö kukkahässäkkä, niin se kukkalähetys on sitten meiltä. Terveisiä vaan muutaman lisäikävuoden saaneelta.

Maanantaina oli vuorossa jälleen biitsipäivä. Pitkähäntäveneellä sananmukaisesti pör-ryy-tim-me läheiselle Railey beachille. Näiden vesipetojen moottorit ulvoo niin, että vielä illallakin korvissa kuuluu vaan PÖRRRRRR. Koska uimapatjoja ei huolittu kyytiin, niin meidän ei auttanut ku toivoa, että jokaisen kropasta löytyisi ainakin jonkin verran kelluttavia ainesosia - ja kyllähän se meri ainakin mua kellutti :D