Mantereen vaihto rapsutellen

Kuudes tammikuuta, aamulla kello neljä lentokenttäkyyti tuli hakemaan meitä hotelliltamme. Siihen aikaan aamuyöstä Khao San Roadilla oli vielä täysi meno päällä. Muita kyytiläisiä odotellessa ehti seurata, kuinka lyhythameiset, verkkosukkahousuiset paikalliset naiset nappasivat kadulta enemmän tai vähemmän hoipertelevia länärimiehiä hotellihuoneisiinsa yksi toisensa jälkeen. Löytyipä naisvalikoimasta myös toinen toistaan kauniimpia ladyboyta. Seksiturismia vilkkaimmillaan - kysyntä ja tarjonta näytti kohtaavan ainakin tällä kadulla hyvin tiuhaan tahtiin.

Lentokentällä tullivirkailija ei pitänyt passin kanssa kiirettä, vaan halusi varmistua, että loma Thaimaassa oli ollut onnistunut. Maastapoistumisleima lämpsähti passiin vasta, kun lupasin tulla maahan vielä joku päivä uudelleen - ja siitä lupauksesta on helppo pitää kiinni. Tänne tulen varmasti palaamaan vielä lukuisia kertoja. Tämä osa Aasiaa, jossa nyt olen reissannut, sen ihmiset, kulttuuri, luonto ja ilmasto on hurmannut täydellisesti. Afrikan eksotiikassa useita kertoja reissanneena oon aina kuvitellut olevani enemmän Afrikan kuin Aasian matkaaja. Mutta täytyy sanoa, että jo tämän yhden Aasiavisiitin perusteella tämä maanosa on tainnut kyllä nyt saada ykkössijan. Afrikkakaan ei kaukana ole, mutta jokin täällä Aasiassa kiehtoo ja ihastuttaa suunnattomasti - vai onko sittenkin vain uutuuden viehätystä?

Edessä olisi yli vuorokauden mittainen matkustus: mantereen ja samalla pallonpuoliskon vaihto, Australia kutsuu. Matkakassaan kilahti säästöä reilut 200 euroa, kun otti lennot parilla vaihtostopilla. Ensimmäinen stoppi olisi Malesian Kuala Lumpurissa. Lentokentän ja Starbucksin kahvin verran ehdittiin maata nähdä. Puhelintakin ehti käyttää hetken päällä ja saada todellinen ylläriviesti Suomesta: pikkusisko oli mennyt kihloihin. Niin, elämä se Suomessa todella jatkuu. Ne hetket ja tilanteet - elämä kokonaisuudessaan, josta marraskuussa lähdin, ei ole enää sitä, johon tulen sitten joskus kesän tehdessä tuloaan palaamaan. Lyhyessä ajassa on tapahtunut loppujen lopuksi paljon. Mutta sehän on sitä elämää parhaimmillaan - muutokset ovat aina jonkin uuden alku, ovi mahdollisuuksien maailmaan. Niin ja en minäkään tältä reissulta samanlaisena takaisin palaa. Palatessa on mukana ainakin pala maailman onnellisinta elämää, unohtumattomia kokemuksia ja mielettömiä ihmiskohtaamisia. Mutta tämmöinen mahdollisuus, jonka elämääni oon saanut, on kyllä monessa mielessä muuttanut, muokannut, kasvattanut. Täällä on saanut elää niin hetkessä, huomisesta huolimatta, menneistä murehtimatta. Elämä on tässä ja nyt niin täydellisenä eikä siitä puutu yhtään mitään.

Melbournen lähestyessä lentoemot jakoi monenlaista maahantulolippua ja -lappua. Australian tiukat tullimääräykset kieltää hedelmien, kasvien ja kaiken vähänkään eloperäisen aineksen maahantuomisen. Niimpä myslipatukka, rinkassa tuliaiseksi menevä kahvipaketti ja jopa buranatabutkin piti tullata. Tullimuodollisuuksista ja "-kuulusteluista" selvittyä kello oli jo yli puolen yön. Maha kurni siihen malliin, että käytiin haukkaamassa hyvin international yöpala, Mäkin hampparit. Tällä tankkauksella pitäisi muutaman tunti jaksaa joko valvoa tai nukkua, yö menisi nimittäin täällä Melbournen lentokentällä. Yhdestä lähtöaulasta löytyi sopivannäköinen nukkumapaikka - lähtöselvitystiskin takana pätkä pehmoista kokolattiamattoa. Makuupussi auki, korvatulpat korviin ja uni tuli heti. Kellon herättäessä muutaman tunnin kuluttua joutui hetken hieromaan silmiä ja kelaamaan, mitä missä milloin ennen kuin valkeni, missä sitä oikein oli. Unenpöppörössä käveltiin seuraavaan terminaaliin toteamaan, että aamulento Sydneyyn oli peruttu ja seuraava kone, johon mahtusimme lähtisi puolen päivän maissa. Great! No, ei muuta kuin suunta takaisin nukkumapaikalle ja makuupussin sisään unia jatkamaan.

Uni maistui täydellisesti vielä useita tunteja, eikä unta häirinnyt ollenkaan sadat ympärillä kiiruhtavat matkustajat eikä kuulutukset. Ainut häiritsevä tekijä oli jokin ihme kutina sekä pikku hiljaa ympäri kroppaa ilmestyvät punaset patit. Herätessä piti tarkistaa Saaran tilanne ja jep, jep täynnä kutisevia näppyjä molemmat oltiin. Raapimisen lomassa yritettiin kuumeisesti miettiä, mitä ihmettä tää oikein voisi olla. Allergialääkekään ei auttanut, vaan raapiminen jatkui. Tuntui kuin leggareitten alla olisi mönkinyt jotakin ötököitä oikein urakalla. Sama tunne paidan alla, päässä, sukkien sisällä, KAIKKIALLA päästä varpaisiin. Punaisia patteja nousi ympäri kehoa ja rapsuteltavat kohdat vaan lisääntyi ja lisääntyi. APUA! Tää kutina oli jotain aivan järkkyä. Eikä asiaa helpottanut yhtään se tieto, että nää saattoi olla jotain ötököitä ja niitä oli nyt kaikkialla meissä ja meidän matkatavaroissa. Ajatukset oli pakko pitää kurissa ja pää kylmänä. Lähellä oli ne lukuisat tilanteet, jollon pahimpien mönkimistuntemusten aikana leggarit oli lentää jalasta salamana, paniikinsekaisesti pois. Aamukahvikin hörpittiin tasaisen rapsuttelun lomassa tyyliin: hörps - skraaps, skraaps, skraaps, skraaps, skraaps - hörps - skraaps, skraaps, skraaps, skraaps, skraaps eli hörppy kahvia ja sitä seuraava harras parin minuutin rapsuttelu. Viereisen tuoliin istahti hieno pukumies, joka kuitenkin hetken perästä nousi ja lähti rapsutellen, kyllä r-a-p-s-u-t-e-l-l-e-n pois. Ou nou! Jos joku niin tämä on tilanne, jossa ei saisi nauraa, mutta mitään muutakaan oman hysterian partaalla ei voinut tehdä. Oikeesti olla nyt kävelevä kirppupankki ja levittää tätä raapsuttelua kaikkiin ohikulkijoihinkin. Suoraan pahimmasta painajaisesta.

Puolen päivän maissa marssittiin toiveikkaana uudelleen lähtöterminaaliin, mutta pian selvisi, että tällä kertaa meidän kone oli useita tunteja myöhässä. Kone oli tulossa Brisbanesta ja kaupunkia koettelevat tulvat ja mielettömät rankkasateet näkyi jo lentoliikenteessä. Kolmen tunnin odottelun jälkeen päästiin vihdoin kuitenkin matkaan ja Sydney saavutettiin iltakuudelta. Matkailun high-season näkyi myös täällä. Tallusteltiin Sydneyn katuja tovi jos toinenkin ennenkuin majapaikaksi tärppäsi jaettu hostellihuone 35 dollarin hintaan per nuppi. Halpojen hintojen aika on nyt siis ohi. 

Yli 35 tunnin matkustus oli vienyt voimat. Illan ohjelmaan ei kuulunut muuta kuin kiipeäminen uhkaavasti huojuvan kerrossängyn yläpedille, korvatulpien työntäminen korviin ja uni oli siinä. Aamulla suuntasimme sitten suoraan lekurille diagnosoimaan raapimisvaivamme ja epäilemämme syyhytuomio sieltä saatiinkin. Tämä päivä olikin sitten omistettu täydelliselle puhdistautumisoperaatiolle. Kaikki tavarat piti pestä aina rinkasta vaatteisiin ja käsiveskaan asti. Kroppa voideltiin jollakin"syyhymyrkyllä" ja annettiin vaikuttaa 8 tunnin ajan. Onneksi Sydneyn nähtävyyksistä ei tarvinnut kantaa minkäänlaista huolta. Niihin olisi aikaa tutustua myöhemmin. Tiedossa siis kuukausi Sydney-elämää, jolloin rinkkaa ei tartte hetkeen purkaa eikä pakata. Saa asettua paikoilleen ja nauttia länsimaisesta elämästä pitkästä aikaa!

Sunnuntaina heilautin puhtaan rinkan kantamuksineen selkään. Huikkasimme Saaran kanssa toisillemme heippa ja otin suunnan bussiasemalle. Edessä oli seikkailu Sydney-kotiini sähköpostitse saaduilla ohjeilla. Seuraavan kuukauden asun siis aussikodissa täällä Sydneyssä, ahkeroin koulunpenkillä ja katsotaan, josko jotain kielitutkintoa (English language siis) kuukauden päätteeksi jaksaa yrittää. Hyppy huomenna alkavaan opiskelijan huolettomaan elämään parin vuoden tauon jälkeen saa suorastaan intopinkeeksi :)