Pannukakkukiviltä jäätikölle

Huoltotoimien jälkeen matka jatkui länsirannikolle Punakaikin kylään. Täällä ilma on selkeästi viileämpää ja kosteampaa. Aamulla teltta oli yökosteudesta niin märkä, että olisi luullut valtavan sadekuuron piiskanneet meidän ulkoilmakotia yön aikana. Punakaikiin turisteja pysäyttää pannukakkukivet Pancake Rocks, jotka on muodostunu yli 30 miljoonaa vuotta sitten sekä merenalaiset geysirit, Blowholes. Löydettiimpä me luoliakin, jossa otsalamppujen valossa seikkailtiin niin pitkälle, kunnes mielikuvitus alkoi lentämään ja pakotti nää menninkäiset palaamaan päivän valoon.

 

Näillä seuduilla pääsee myös 1860-luvun kullankaivuuaikojen tunnelmiin. Shantytown on kultaryntäyksen aikainen kylä ja muistona noilta ajoilta on yli 30 historiaalista rakennusta. Entisajan tunnelmiin päästiin virittäytymään heti höyryjunan kyydillä. Rakennuksesta toiseen kierrellessä saattoi hyvin kuvitella, miten tämä pikkuruinen kylä on kuhissut niistä 5000 kullankaivajasta, jota täällä aikoinaan on asunut. Valtavien kultakimpaleiden kuvat silmissä kiiluen jatkettiin matkaa Franz Josefin jäätikölle, jossa vettä tuli niin paljon ettei eteensä nähnyt. Teltan sateenkestävyydestä ei oltu enää yhtään varmoja ja pienen harkinnan jälkeen päädyttiin majoittumaan hostellin huoneen suojiin ja lämpöön.

Hyvin nukuttu yö pehmeällä patjalla ja SÄNGYSSÄ ei ollut karkottanut sadepilviä taivaalta mihinkään. Aamupäivä kuluikin tietokoneella mailea ja blogitekstiä naputellen. Samalla vain muutaman sadan kilometrin päässä juuri ennen klo 13 Christchurchissa tapahtui tuhoisa 6.3 richterin maanjäristys. Tästä tuli Uuden-Seelannin historian tuhoisin ja ihmishenkiä eniten vaatinut katastrofi. Uutiskuvista oli karua seurata, miten kaupungin keskustan valtava kirkko romahti, satoja taloja ja toimistorakennuksia sortui sekä teitä repeytyi. Satoja ihmisiä jäi taloihin loukkoon, koko kaupunki täyttyi pölystä, rikkoutuneiden vesiputkien vedestä ja paniikin valtaan joutuneista ihmisistä. Edellisestä, syyskuussa tapahtuneesta järistyksestä ei ollut kulunut edes puoltaa vuotta ja kaupunki oli vasta toipumassa siitä. Ja nyt järisi jo uudelleen ja paljon pahemmin.

Iltapäivällä taivas aukeni ja aurinko pilkisteli pilvien lomasta lupaavasti. Siispä suunta Franz Josefin jäätikölle. Kävelymatkan pituudeksi oli arvioitu meno-paluuna 1 tunti ja 30 minuuttia, mutta me oltiin jo puolessa tunnissa tuon valtavan jäätikön laidalla. Sää oli selkeä ja matkalla pääsi jo ihailemaan tuota kahden vuoren välistä valuvaa ikijäätikköä. Kesän aurinko oli sulatellut jäämassaa ja alempana olevien jäätömpäreiden päällä oli valtavat hiekkakasat. Ylempänä jää oli täysin puhdasta ja sen värikin oli kirkkaan sininen. Jäätikön alla oli valtava luola, josta kuohusi hurjana koskena harmaata jäätikön sulamisvettä. Jäiset tunnelmat vaihtuivat höyryävän kuumiksi, kun illaksi pulahdettiin kuumiin lähteisiin. Ilma oli viileä ja lämmin vesihöyry täytti koko tunnelmavalaistun allasalueen. Päivän päätteeksi saatiin vielä koko hostellin väki villiksi meidän iltapalakokkailuilla: kauraomenapaistosta ja vaniljakastiketta. Ja meidän gourmet-kokki maine vain vahvistui, kun loput paistoksesta annettiin yhdelle israelilaiselle pojalle, joka oli jo päivällä himoinnut meidän sinihomejuustolla täytettyjä herkkusieniä, paahdettuja pinjansiemiä ja kanasalaattia.

 

 

Seuraavana päivänä matkan varrelle osui toinen tämän seudun kuuluisista jäätiköistä, Fox Glacier. Sää ei kuitenkaan kovin suosinut näkymiä ja kun sade ja vuorten edessä roikkuvat pilvet ei kaikonneet parin tunnin odottelunkaan jälkeen, sumuisessa kelissä päätimme jatkaa matkaa. Sokerista me kun kuitenkaan ei olla, niin tihkusateessa käytiin urheasti kiertämässä Lake Matheson. Kaunis järvi, josta ainakin kuvien perusteella avautuu selkeällä säällä mielettömät näkymät Uuden Seelannin korkeimmille vuorille: Mount Cook (3754m) ja Mount Tasman (3497m). Tällä kertaa näkymä jäi kuitenkin mielikuvituksen varaan, mutta samalla oli helppo uskoa, että tämän seudun vuosittainen sademäärä 2575milliä pitää paikkansa. 

Tie kiemurteli vuorimaisemissa ja välillä rehevien sademetsien keskellä kohti etelää. Sään selkiytyessä pysähdyttiin houkuttelevan nimiselle luontopolulle: Blue pools. Maisemat oli kyllä kauniit, mutta nämä siniset lähteet oli kyllä niin huomaamattomat, että käveltiin niiden ohi tajuamatta hidastaa vauhtia. Matkan jatkuessa maisema muuttui karummaksi ja Wanakan kylässä oltiin jo todellisissa vuoristomaisemissa. Puuraja näkyi selvästi vuoren rinteillä ja ilma oli jäätävän kylmä. Silti urheasti aateltiin testata kesäpussiemme kylmyyskestävyyttä ja etsittiin camping-paikka kauniin järven rannalta. Tällä camping-alueella odotti suuri yllätys: ilmainen netti. Netin ääressä aikaa sitten vierähtikin pikku tunneille asti. Telttaan kömpiessä hengitys höyrysi ja olin jo valmiiksi umpijäässä. Pieni jumppailu makuupussin sisällä ei saanut verta kiertämään sen paremmin. Yö menikin täysin makuupussin sisälle hautautuneena, mykkyräasennossa palellessa, toivoen, että aamu tulisi äkkiä.

Seuraavana aamuna leirintäalueen keittiön lieden höyryt sulatteli meitä uuteen päivään. Aurinkokin kipusi vihdoin vuorten takaa taivaalle ja pyykkikoneesta puhtaita pyykkejä odotellessa pääsi nauttimaan auringon lämmöstä ja säteistä pitkästä aikaa. Kropan lämpöä oli kuitenkin pakko käydä nostamassa reippaalla juoksulenkillä. Maisemat oli upeat - vuorten välissä mutkitteleva jokivarsi, joka oli täynnä kristallinkirkasta vettä. Ja tulihan se lämminkin, niin että lopulta toppi päällä tarkeni hölkytellä.

Tien päälle päästyämme ei montaa kilometriä ehditty ajaa, kun edessä tökötti ihmeellisen näkösiä rakennuksia, Puzzling world. Paikka näytti niin kummalliselta, että päätettiin käydä tutkailemassa, mikä tämä tämä arvoituksellinen maailma oikein olisi. Tunnit vierähti nopeasti eikä me ajankulkua ei edes huomattu, kun ihmeteltiin kääntyvien päiden huonetta ja satoja muita silmän harhoja, ratkottiin pulmapelejä sekä yritettiin löytää labyrintistä tietä ulos. Niin ja löytyipä täältä hyvin styleet vessanpötötkin! Niimpä seuraavaan etappiin, Queenstowniin meidän Nissan kahmi kilometrejä ennätystahtiin - siellä meitä nimittäin jo odotti matkaamme hyppäävä uusi reissuseuralainen.